Sain Twitterissä haasteen Katri Leikolalta, joka pyysi minua nimeämään mieleenpainuvimmat teatteriesitykset vuosien varrelta. Oman listansa hän kirjasi Paljon melua teatterista. Haasteeseen ovat tähän mennessä tarttuneet myös Talle Kilpeläinen. Vuosiluku kertoo ajankohdan, jolloin olen esityksen nähnyt, ei siis välttämättä ensi-iltavuotta.

Komeasti, jylhästi alkaa Avoimien ovien tiistaina ensi-iltansa saanut näytelmä Palava kaupunki. Kari Hevossaari saa ilon olla sotaan lähtevän 18-kesäisen lisäksi hyljätty ja sodan runtelema pelokas hevonen. Hevonen voi sanoa asioita, joita ihmiset eivät voi, nähdä sodan ja ihmisten maailman käsittämättömyyden. Hevonen saa käsikirjoituksessa toimia hahmona, jonka k.

Ensimmäinen osa, teemaan sopivasti, on Kansallisteatterin hieno, hilpeä Masennuskomedia. Jolle nauroin ensi-illassa räkäisesti ääneen. Mene katsomaan se, koska kaikkien pitäisi mennä katsomaan se. Paitsi jos jostain syystä pelkäät kuollaksesi valtavia pehmoeläimiä. Eeva joutuu kohtaamaan todellisuuden, oppii vasta toisella kierroksella että todella on sairas. Ei halua myöntää kärsivänsä mt-ongelmista, koska eihän hän ole hullu.

Q-teatterin tiimi pelaa yhteen tarkasti ja ajatellusti. Kevät toi monta hyvää esitystä. Kiinnostavaa oli nähdä esimerkiksi Suomen kantaesitys Red. Vuoropuhelu taiteen olemuksesta, luopumisesta ja sukupolvien kohtaamisesta.